Katsoin elokuvan viime viikon perjantaina, 1.8., ystäväni ja äitini kanssa ja voin sanoa, että se on liian kaunis kuvailtavaksi. Elokuvan tunnelma, musiikit ja hahmot kohtaavat toisensa äärimmäisen kauniilla tavalla, jonka kuvaamiseen ihmisellä on liian vähän sanavarastoa, sitä varten täytyisi keksiä valtava liuta uusia sanoja merkityksineen.
Ohjaaja on onnistunut työssään. Vaikka elokuva eroaa kirjasta melko paljon, silti siinä on onnistuttu pitämään yllä se sama tunnelma, jonka kirjaa lukiessaan pystyy kuvittelemaan. Myös näyttelijät onnistuivat työssään ja pidin erityisesti Geoffrey Rushista Hans Hubermannina ja Ben Schnetzeristä Max Vandenburgina. Geoffrey teki Hansista juuri sellaisen kuin hän oli kirjassakin ja Benin tulkinta Maxista, joka näytti elokuvassa melkolailla samalta kuin kuvitelmissani, oli niin suloinen, että ihan itkettää!
Kaiken kaikkiaan elokuva oli todella onnistunut kokonaisuus, vaikka jäinkin kaipaamaan muutamia kohtauksia ja erinnäisiä asioita kirjasta. Pidin myös muutoksista, joita kirjan suhteen oli elokuvaan tehty. Hieno ja erittäin koskettava elokuva, jota ei voi katsoa ilman nenäliinoja!
Arvosana: 10-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti